maanantai 4. elokuuta 2014

Kansallispuvut tuulettumassa





Tiistaina 5.8.2014 vietetään kansallispukujen virallista ja valtakunnallista tuuletuspäivää. Erilaisia kansallispukuihin liittyviä tempauksia järjestetään ympäri Suomea! Monet kansallispuvut kun seisovat pukupusseissaan komeroiden kätköissä. Nyt on hyvä muistaa tuo kallisarvoinen puku ja tuulettaa sitä raikaassa kesäilmassa. Niinpä Kirjosiltakin kaivoi komerostaan kaksi kansallispukua tuulettumaan.

Kansallipuvuilla on ollut tärkeä rooli suomalaisen kansallisen identiteetin synnyssä. Puku on ollut arvokas ja mitä todennäköisimmin ainoa kokonainen vaateparsi. Näin kertoo Soja MurtoPaitsi huikaisevaa käsityötaitoa ja värisilmää, kansanpuvut osoittivat kantajansa siviilisäädyn, varallisuuden, uskonnon sekä kotipaikan. Siviilisäädyn ja uskonnon osoittivat päähineet, varallisuuden ostokankaiden eli silkin, veran ja ostopitsien määrä. Rehevä yleiskuva kertoi puvun kantajan terveydestä ja runsas takamus ja rinnat olivat tärkeät hyviin naimisiin pääsyssä.

Tuuletuspäivä-tapahtuman ajankohta juontaa juurensa vuoteen 1885. Tuolloin 5.8. keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna olivat vierailulla Lappeenrannassa. Suomen naisten lahjana keisarinnalle annettiin soutuvene, jonka souti paikalle kahdeksan kansallispukuihin pukeutunutta neitoa.




Sujautan päälleni pellavapaidan. Paita hohtaa valkoisena ja ulottuu lähes polviini asti. Kaulalla olevaan halkioon kiinnitän hopeisen soljen. Kuulen kuinka lukko kilahtaa paikoilleen. Vaikka päivä on kuuma, paidan pellava ei tunnu tukahduttavalta. Pellava asettuu viileänä iholleni. Otan henkarille ripustetun villaisen laskoshameen. Astun hameen sisään. Villan lempeä karheus tuntuu sormissani. Hame tuntuu painavalta. Olen tottunut kevyempiin vaatteisiin. Taas ehdin pohtimaan, kuinka selviän helteisessä kesäkelissä, painava villahame ylläni. Puen paitani päälle liivin, suljen hakasen ja solmin esiliinan vyötärölleni. Jalkaani sujautan tummat kengät ja solmin hiuksiini nauhat. 

Mietin aikaa, jolloin puku puettiin ylle jokaisena sunnuntaina kirkkomatkaa varten. Huokaisen, on jotenkin kaihoisaa miettiä mennyttä ja yrittää mielessään nähdä tuon ajan ihmisten elämää. Haluaisin niin aikamatkalle. Kumpuna kohoavalle kirkonmäelle, silläkin riskillä, että unilukkari kopauttaa kepillään juuri minua nukahdettuani kesken saarnan. Olen valmis matkaan. Tunnen päälläni olevan puvun arvon ja arvokkuuden. Se saa minutkin ryhdistäytymään. Kasvan pituutta useita senttejä ja tunnen itseni kauniiksi ja naiselliseksi.




Kiiruhdan kohti luhtiaittaa, jonne unohdin aamulla huivini. Samalla piipahdan leivintuvassa. Tuvassa leijailee vielä eilisen leivontapäivän täyteläiset tuoksut. Nyt leivät roikkuvat sievässä rivissä orrellaan. Otan muutaman kannikan koriini, sillä poikkean kirkkomatkallani vanhan Martan mökillä. Martalle vien vain pehmeää leipää. Lähden matkaan kiiruhtaen. 




Matkani kulkee halki ruisvainion. Tuleentunut ruismeri hivelee silmiäni ja sydämeni meinaa pakahtua kiitollisuudesta runsasta satoa kohtaan. Mökki näkyy pellon pientareelta. Avaan tuikan kitisevan oven ja astun hämärään mökkiin. Silmäni eivät tahdo millään tottua mökin hämärään. Ojennan leipäni Martta-muorille, jonka lähes hampaaton hymy kirkastaa pimeän huoneen. 
  
Tässä linkkinä muutamia tapahtumia ympäri Suomen: 

Kansallispukujen tuuletuspäivä Mikkelin Kenkäverossa
Tuuletuspäivä Toijalassa
Tuuletuspäivä Lappeenrannassa

2 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ja teksti, kuin aikamatkalle pääsi lukijakin! Ja kyllä vain, olet kaunis <3

    VastaaPoista
  2. Olipa hyvä, kun kerroit tuosta tuuletuspäivästä. Meillä sattuukin olemaan juuri ulkona tuulettumassa viisi härmän pukua häiden jäljiltä. Velipojat saattelivat Ollin avioliiton satamaan komeasti kansallispuvuin. Äiskän syrän oli ihan pakahtua onnesta ja ylpeyrestä. Terkkuja!

    VastaaPoista