Suomalaista sulohista

Kirjosillan tarina

Suomalaista sulohista,

Kotimaista korvaamatonta,

Pellavaista parahaista,

Kirjoitusta kultahista,

Juuristamme juurevista.

Kirjosillan takana hääräilen minä, Kirjosillan Johanna. Työskentelen myös käsityöopettajana.

Olen saanut pienestä pitäen tehdä kaikenlaista käsilläni. Äitini muistelee edelleen kauhulla askarteluistani aiheutunutta sotkua. Siitä huolimatta minulla on ollut aina mahdollisuus toteuttaa itseäni. Olen saanut niitä kankaita ja lankoja joita kulloinkin tarvitsin. En tiedä kulkeeko käsillätekemisen into geeneissä, vai lapsuuden virikkeissä ja mahdollisuuksissa. Itse olen onnellisesti saanut nauttia tuosta kaikesta. Erityisellä lämmöllä muistelen isoäitiäni. Hän on koko elämänsä tehnyt jotain käsillään. Milloin leiponut, hoitanut kotieläimiä, ommellut vaatteita niukoista materiaaleista ja kutonut (niin kuin meilläpäin neulomista nimitetään) sukkia koko suvulle.

 

Olen aina haaveillut jostakin aivan ikiomasta. Huomatessani elämän vain kiitävän eteenpäin, ajattelin haaveeni helposti jäävän elämän jalkoihin, lopulta kokonaan kokematta. Niinpä päätin ryhtyä yrittäjäksi ja kokeilla kuinka siipeni mahtavat kantaa. Olen kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus yrittäjyyteen. Isoäitini ei aikanaan saanut siihen mahdollisuutta. Hänen haaveensa käsityöyrittäjyydestä kaatui tuolloin moneen käytännön asiaan.

Kirjosillan tuotteet ovat erilaisia pellavatuotteita, joissa on ripaus mennyttä aikaa. Tuotteita löytyy sekä sisustukseen että vaatetukseen, niitä kaikkia yhdistävät koneella tehdyt kirjonnat. Tuotteiden tyyli on vanhahtava. Olen itse suunnitellut, ommellut ja kirjonut kaikki tuotteet. Teen myös monenlaisia tilaustuotteita. Käsityötaustani johdosta hallitsen laaja-alaisesti monenlaisia käsityötekniikoita.

 

Rakastan menneiden sukupolvien käsitöitä. Ihailen heidän taitojaan ja luovuuttaan. Toivon sen myös näkyvän töissäni. Rakkain tuoteryhmäni ovat kastemekot. Niiden syntyyn liittyy läheisesti isoäitini kertoma muisto. Hänen esikoisensa syntyi sota-ajan niukkuuteen. Valkoista kastemekko kangasta ei tuolloin löytynyt mistään. Hän ei kuitenkaan lannistunut. Niinpä hän asiaa pohdittuaan keksi ommella vauvan kastenmekon loppuun asti käytetystä sotilaan lumipuvun palasista.

Monien suomalaisten yritysten tuotantoa siirretään jatkuvasti ulkomaille. Meneillään olevan Ukraina-kriisin johdosta kotimainen työ on kuitenkin nyt meille suomalaisille tärkeämpää kuin vuosiin. Onneksi Suomesta löytyy paljon ammattitaitoa ja paljon tekijöitä, myös käsityöalan ammattilaisia. He ovat hajallaan ympäri Suomea. Usein he pienyrittäjinä tekevät kovin yksinäistä työtä ja siksi heitä saattaa olla vaikea löytää. Siksi suomalaiset käsityöyrittäjät ovatkin verkostoituneet Käsityökortteliin, johon kuuluu vain suomalaisia käsityöläisia. Lisäksi Käsityökorttelissa meillä yrittäjilläkin on mahdollisuus saada 'työkavereita'. Olen hurjan iloinen ja ylpeä siitä, että saan kuulua tähän suomalaiseen sitkeään joukkoon! Tulkaa ihmeessä tutustumaan Käsityökortteliin ja Kirjosiltaan!

Käsityökortteli - Suomesta käsin 

Kirjosilta 

Käsityöterveisin Kirjosillan Johanna

 

Kansallispuvut tuulettumassa

Tiistaina 5.8.2014 vietetään kansallispukujen virallista ja valtakunnallista tuuletuspäivää. Erilaisia kansallispukuihin liittyviä tempauksia järjestetään ympäri Suomea! Monet kansallispuvut kun seisovat pukupusseissaan komeroiden kätköissä. Nyt on hyvä muistaa tuo kallisarvoinen puku ja tuulettaa sitä raikaassa kesäilmassa. Niinpä Kirjosiltakin kaivoi komerostaan kaksi kansallispukua tuulettumaan.

Kansallipuvuilla on ollut tärkeä rooli suomalaisen kansallisen identiteetin synnyssä. Puku on ollut arvokas ja mitä todennäköisimmin ainoa kokonainen vaateparsi. Näin kertoo Soja Murto:  Paitsi huikaisevaa käsityötaitoa ja värisilmää, kansanpuvut osoittivat kantajansa siviilisäädyn, varallisuuden, uskonnon sekä kotipaikan. Siviilisäädyn ja uskonnon osoittivat päähineet, varallisuuden ostokankaiden eli silkin, veran ja ostopitsien määrä. Rehevä yleiskuva kertoi puvun kantajan terveydestä ja runsas takamus ja rinnat olivat tärkeät hyviin naimisiin pääsyssä.

Tuuletuspäivä-tapahtuman ajankohta juontaa juurensa vuoteen 1885. Tuolloin 5.8. keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna olivat vierailulla Lappeenrannassa. Suomen naisten lahjana keisarinnalle annettiin soutuvene, jonka souti paikalle kahdeksan kansallispukuihin pukeutunutta neitoa.

Sujautan päälleni pellavapaidan. Paita hohtaa valkoisena ja ulottuu lähes polviini asti. Kaulalla olevaan halkioon kiinnitän hopeisen soljen. Kuulen kuinka lukko kilahtaa paikoilleen. Vaikka päivä on kuuma, paidan pellava ei tunnu tukahduttavalta. Pellava asettuu viileänä iholleni. Otan henkarille ripustetun villaisen laskoshameen. Astun hameen sisään. Villan lempeä karheus tuntuu sormissani. Hame tuntuu painavalta. Olen tottunut kevyempiin vaatteisiin. Taas ehdin pohtimaan, kuinka selviän helteisessä kesäkelissä, painava villahame ylläni. Puen paitani päälle liivin, suljen hakasen ja solmin esiliinan vyötärölleni. Jalkaani sujautan tummat kengät ja solmin hiuksiini nauhat. 

Mietin aikaa, jolloin puku puettiin ylle jokaisena sunnuntaina kirkkomatkaa varten. Huokaisen, on jotenkin kaihoisaa miettiä mennyttä ja yrittää mielessään nähdä tuon ajan ihmisten elämää. Haluaisin niin aikamatkalle. Kumpuna kohoavalle kirkonmäelle, silläkin riskillä, että unilukkari kopauttaa kepillään juuri minua nukahdettuani kesken saarnan. Olen valmis matkaan. Tunnen päälläni olevan puvun arvon ja arvokkuuden. Se saa minutkin ryhdistäytymään. Kasvan pituutta useita senttejä ja tunnen itseni kauniiksi ja naiselliseksi.

Kiiruhdan kohti luhtiaittaa, jonne unohdin aamulla huivini. Samalla piipahdan leivintuvassa. Tuvassa leijailee vielä eilisen leivontapäivän täyteläiset tuoksut. Nyt leivät roikkuvat sievässä rivissä orrellaan. Otan muutaman kannikan koriini, sillä poikkean kirkkomatkallani vanhan Martan mökillä. Martalle vien vain pehmeää leipää. Lähden matkaan kiiruhtaen. 

Matkani kulkee halki ruisvainion. Tuleentunut ruismeri hivelee silmiäni ja sydämeni meinaa pakahtua kiitollisuudesta runsasta satoa kohtaan. Mökki näkyy pellon pientareelta. Avaan tuikan kitisevan oven ja astun hämärään mökkiin. Silmäni eivät tahdo millään tottua mökin hämärään. Ojennan leipäni Martta-muorille, jonka lähes hampaaton hymy kirkastaa pimeän huoneen. 
  
Tässä linkkinä muutamia tapahtumia ympäri Suomen: 

Kansallispukujen tuuletuspäivä Mikkelin Kenkäverossa
Tuuletuspäivä Toijalassa
Tuuletuspäivä Lappeenrannassa